Aisssssaatana ku hävettää aina ku lukee tämmösiä kirjoja, jotka sivuuttelee historiallisia oikeita tapahtumia ja sitte saa huomata että vittu tästäkään asiasta en oo tiänny juuri mitään. Mikä sivystymätön moukka miäkii oikee oon!
Puolikkaassa keltasessa auringossa oli kyse 60-luvun Nigeriasta ja siälä tapahtuneesta kreisistä hässäkästä, jossa aika helvetisti lahdattiin porukkaa. Synty pariks vuodeks piän Biafra-niminen valtio, mutta äkkiäkös heijjän itsenäisyyspyrkimykset latistettiin. Porukkaa kuali ku kärpäsiä, niin sotaan kuin nälkäänkin. Ja jäljethän johtaa taas ns. valkoihosten sylttytehtaille. Kun kolonialismin nimissä piti mennä sorkkiaan joka perkeleen maailmankolkkaan ja sotkemaan hommia. Aissaatana.
Kirjan tarina tapahtuu todellisessa historiassa, mutta kuvitteellisten henkilöhahmojen kautta. Oli hieno, hieno tarina, jonka luettuaan ei voi muuta miettiä ku et mikä helvetin järki sotimisessa oikeen on? Eiks hei niiku mielummin make love, not war, kaikil ois kiva olla, jokaiselle pullaa ja mehua? Joo! Mut eihä se onnistu, kert ihmiin on ihmiselle, ja kaikelle muullekii, aika paha otus.
Millasessakohan maailmassa täs muuten elettäis jos myä eurooppalaiset ahneet paskat ois pysytty kotona ja annettu muun maaliman elellä niiku ne olivatten aikojen alusta saatta eläneet? Sellasta jännää ajatusleikkiä vois pelailla, jos ei rupeis heti vituttamaan.
Tämmöstä miättii eurooppalainen paska Malesian aurinkon alla.
Luettu: 11.9.2012 Pulau Kapas, Malesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti