Parasta Kingiä! Oon lukenu tän Kolkuttajat suomeks varmaan tsiljoona kertaa, ja nyt ekaa kertaa tavasin enklanniks. Ai jumalaare kun on hyvä edelleen, piärineet vuodet ei oo tarinaa ollenkaan haalistanu.
Bobbi Andersson mettässä kävellessään kompastuu johonkin. Tutkii tarkemmin, jotta mikä kamppas. Jotain kiiltävää sieltä maasta sojottaa. Sehän pitää jumatsuiggeli sentäs kaivaa sieltä esiin, oli mitä hyvänsä. Lapio käteen ja kuopsuttamaan, siis. Siinäpä onkin hommaa, siä maan alla ku ei mikää pikkiriikkinen tonnikalapurkki röhnötäkää: siäl on ihan aito ja oikee ufo. Lentävä lautanen.
Ajantaju vähä katoaa kaivuuhommissa, hampaat irtoo, pilde syöksee menkkaa like there's no tomorrow, linnut putoilee taivaalta kuolleina, mutta kapistus on kaivettava esiin. Siitä ei tingitä. Koht alkaa Bobbin ja muitten kyläläisten päässä sinkoilla huikeet keksinnöt, telepatiaa pukkaa, meininki käy erikoiseks. Imurit lentää ja Bobbin pihavajasta kajastaa vihree valo. Mitähän helvettiä siäläki tapahtuu? Bobbin pultsarirunoilijakaveri Gard seuraa tohinaa vierestä. Gardilla ku on metallia päässä ni se ei mee uhvon höyryistä sekiksii samal taval ku muut, se pysyy ihmisenä samalla ku muu jengi rupee monsteroitumaan. Ai että!
Mahtava stoori ja voi perkele ku miä niin toivon et viä miun elinaikana ufot tulis sillai kunnolla. Sillee ettei siin ois mitää epäselvää, ei mitään mahista piipittää jostaa "ilmakehän valoilmiöistä" tai "venäläisista rakettikokeista". Tiiän et niit on tääl jo, mut vittu ku sitä salaillaa eikä meille kerrota. Ja sit ku asioista höyryy jotkuu Juhan Af Grannin tapaset hahmot ni helppohan asialle on vähä tuhahdella. Mut sanokaa miun sanoneen: X-files oli dokumentaarinen telkkarisarja ja Area 51:llä niitä on jemmassa. Kylä näi o.
Luettu: 25.9.2012 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti