Germaani menee ja lääpästyy suomalaiseen naiseen ja muuttaa Suomeen. On kirjottanu kirjan meijjän suomalaisten outoudesta. Jawohl!
Aiheessa ois ainesta vaik mimmoseen hulvattomuuteen, kert ollaanhan myä aikamoisen koominen kansa. Mut kirjottaja on germaani eikä lainkaan hauska. Siitä yhistelmästä ei synny ku insinöörihuumorin tyyppistä kuivakkaa paskaa. Hyvin satunnaisesti tässä piäniä hauskuuden pilkahduksia toki eteen tupsahti, mutta ei varsinasesti naurattanu oikeestaa kertaakaan.
Mut opin jotain uutta, elikäs en tiänny et miästen peenikset voi jakaa lihamuniin ja verimuniin. Nyt tiedän. Lihamuna on lötkönäkin näyttävä kapistus, mutta se ei vältsyyn paljon siitä muutu ku tulee ns. tilanne eteen. Verimuna sen sijaan voi näyttää yllätettynä mitättömältä, mutta tarpeen vaatiessa nousee hurjiin mittoihin.
Lukeminen on opettavaista.
Luettu: 4.9.2012 Pulau Kapas, Malesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti