Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan (6/2013)
Ahisti Larssonin huikeen päätösosan jälkee ruveta lukemaan jotaa vaaleenpunasiin kansiin pakattua höttöä. Mut on taas vähä sellanen lukemisesta-pulaa-tilanne, eli joutuupi tarttumaan mihin tahansa mitä käsiinsä saa.
No mut tää oli nopeesti luettu köykänen juttu. Tamara on sellain rikas rinsessa joka on aina saanu kaiken, ku iskä on rikas ku porsas. Sit iskä tekee itsarin ja käy ilmi et iskä on kaikes hiljaisuudes velkaantunu niin vitusti et Tamaralta ja äiteeltä lähtee ns. tuhkatki pesästä ja joutuvat muuttamaan sukulaisten nurkkiin jonneki ihan tsiisöksen skutsiin keskelle ei mitään. Siä tätin ja setän nurkis ei oo yhtää kivaa, täti on kyttääjä ja salakähmänen, setä ei puhu mitn ja oma äiteekii taantuu ihan kasviksen tasolle ja nyhjää vaa huoneessaan nukkumassa ku on vissii niin rankkaa ollu se aviomiähen itsari.
Sit Tamara löytää sellasen tyhjän kirjan jonka sivuille alkaa ilmaantuu huomisen päiväkirjamerkintöjä. Et niiku siält sit Tamara hämmenyksen vallas voi lukee mitä huameen tapahtuu.
Blah-blah, se täti on pahis ja iskä ei ollukaa oikee iskä vaan tiän tois pua jostaa liiteristä löytyy yks friikki joka onkii Tamaran oikee iskä ja kauheeta salailuu ollu kaikis asiois ja sitä ja tätä ja lopussa pussaillaa jonkuu pojan kans.
Aivoihin hiukan sattui tätä lukiessa. Selkeesti en ihan ollu kirjan kohderyhmää, tää oli tehty ehkä noin 100 vuotta miuta nuoremmille. Vaikkakin takakanteen painettu pätkä Ilona-lehessä ollutta arviota sanoo että "Romaani on hykerryttävän hauska, lämmin ja älykäs, siis oikea aikuisten naisten satu."
Ekskjyysmii, mutta se ois tässä meinaan eriävän mielipiteen paikka. Tämä oli teineille tehtyä huttua eikä mikään hykerrytys aikuiselle. Piste.
Luettu: 10.1.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti