McEwanilta olen lukenu aikasemmin Sovituksen, ja siitä tykkäsin tosi paljo. Tää Rannalla ei ollu läheskää yhtä hyvä, Tarina oli pieni ja sinänsä hyvin kerrottu. Antakees ku tiivistän sen tähän ihan omin sanoin:
Vuos on 1962. Florence ja Edward on menny just naimisiin ja on heiän hääyö. Kummallakaan ei oo kokemusta panemisesta, neitseellisnä siis asian äärelle. Florencea koko asia kuvottaa, hiukan pelottaakin, mut siis enimmäkseen ajatuski siitä, et joku hänen jalkoväliinsä rupeis penetroitumaan on suorastaan yrjöttävä. Edward taas kuvittelee koko ajan, et Florence on hyvin sensuelli ja sellanen, et jahka täs on nyt pihdattu ja päästää asiaan ni avot. Asiasta ei ole lainkaan keskusteltu, on vaan häveliäinä kierrelty ja kaarreltu. Seurusteluaikana on just ja just pussailtu, hiukan tissiä kokeiltu ja yhen kerran jopa kikkeliä housun päältä nopeesti hipastu. Näistä lähtökohdista siis erotiikan äärelle! Lupaa hyvää! Hääyänä Florence koittaa parhaansa mukaan uhrautua, kokee pienen hetken jopa jonkinlaista kiihottumista, mut ku Edward on epävarma eikä osaa, ni fiilis menee ohi. Tilanne lopulta laukeaa, kirjaimellisesti, reisille. Florence saa sätkyn, aviomiehen spermat pitkin reisiä ja vattaa, kuvottavinta mitä nuori siveä neitsytmorsian on kuunaan kokenu. Akka syöksyy pihalle, äijä perään, syyttelyä, selittelyä, loukkaamista. Siihen se jo huikeet kahexan tuntia kestäny avioliitto sitte päättyykin. Edward ja Florence eivät tapaa enää koskaan.
Että tämmönen. Aika jännä. Mitä tästä opimme? Pankaa, hyvät ihmiset, ennenku rupeette suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta! Koeajon kautta vasta alttarille, ni ei tuu sit mitää pettymyksii sen suhteen.
Luettu: 5.1.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti