Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos (22/2014)
Tämän olen lukenu ennenki ja tämä on loistava kirja. Härköinhän ei osaa paskaa kirjottakaan, on miun yks suosikkikirjailijoita kyllä, ehottomasti.
Kaikki sivistyneet lukutoukat on lukenu tän ja tietää stoorin: ukko ei anna, akalla meneepi hermo. Ukko on sellanen tietsikan ääressä mätänevä saamaton vollottava nahjus. Tiättekste, just se joka ei saatana saa vietyä roskapussiakaan pihalle ennenku akka nostaa asiasta maalimansodan. Ei riitele, ei tappele, nysvää netissä ja pelaa jotain paskapelejä, ei tee vittu mitään. Sellanen kiltti nahjus, komeakin toki, mutta hohhoijaa. Itkee joka vitun käänteessä, hajoo ihan palasiks jos vaikak varvas osuu pöyän jalkaa, huutaa niiku kualis. Mutta lääkäriin ei koskaan suastu, tosimiähet ei mee lääkäriin, ne itkee vaimolle, ja vaimo hoivaa. Akka hoitaa kaiken muunki ku sen määkivän miesvauvan, joulukortitki ukon sukulaisille ja sitä rataa.
Sitte menee muijalta hermo ja se saa munaa muualta, löytää nuaren rakastajan joka köyrii siltä tajun kankaalle. Sitte vasta se nahjus siä himassaki herää horteestaan ja on et oho.
Itze olen ollu tollossa nuoruudessain parisuhteessa melkeen just tuommosen miähen kanssa. Ei ihme ettei oo sen jälkee ollu kenelläkään asiaa miun nurkkiin loisimaan, saatana. On omassaki elämässä tarpeeks hoitamista ja on helpompaa olla vastuussa ihan vaan omasta onnestaan ja omista roskapusseistaan.
Mut enivei, takasin kirjaan. Härkösen teksti on mahtavaa, naurattaa ja koskettaa ja siä on ihan loistavia juttuja. Oikeen otin talteen tämmösen upeen lauseen, jonka oletan pitävän tismalleen paikkansa. Varma en ole koska en oo koskaan itte ollu sekopäisenä rakkauresta, enkä tule olemaankaan, jos ja kun tämä lause sen määrittelee:
"Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä"
Ettäs tiijätte.
Luettu: 26.2.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti