Ny mentiin Turkkiin. Istambulin liäpeille, vuoteen 1999 kun tapahtuu kauhia maanjäristys. Siä on yks turkkilaiskurdilais-perhe ja yks amerikkalainen perhe. Heiän kohtalot köyttyy yhteen maanjäristyksessä. On kaunis turkkilaisperheen tyttö ja vähä sellain hunsvotti se amerikkalaisperheen poika. Alkavat riiaamaan, mist ei hyvä heilu kert siviä ja hunnutettu muslimityttö ni jumalaare sillä oo mitään asiaa hengaa jonkuu tatuoidun saatananpalvojalta näyttävän länsimaisen siveettömän klopin kans, näin ajattelee tytön iskä, suku ja kaikki naapurit. Siinä vetää tyttö niin oman ittesä ku isänsä nimen lokaan. Ja isänsä nimi, sen kunniaa pitäs tajuta varjella.
Kauhia tragediahan siitä sitte seuraa.
On nää jumalauta saatana nää uskontohommat yhtä helvettiä. Ihan sama mitä lajia, ni niis o mitn järkeä. Ja noi kaikki tommoset kunnia-asiat ja maine ja muut, voi hyvää päivää. Ja miten se on noissa fanaattisissa uskonnoissa, ja edelleen oli ne uskonnot mitä lajia hyvänsä, ni aina se syyllisyyden taakka on vieritetty naisväen päälle? Että jos siut raiskataan, ni ehei, ei ole miähen vika, vaan siä horoperse olet viätelly ku nilkkaas vähä vilautit siältä kaavun alta, että ei se äijä voinu mitään.
Jännä toi että miähet on sitte tommosia tahdottomia ääliöitä joilla ei oo aivotoimintaa, et jos näkee muijalta vaikka korvanipukan ni se on do-jo-joiiiiing kauhee stondis ja pakko vaan köyriä, ei voi mitää, muijan vika. Kui ne ukot ei hokaa et tollojaha ne ittestään tekee noilla säännöillä? Jos heil ei se kontrolli piä ni pitäskö vaikka naulapyssyllä vetää se kulli reiteen kiinni ni ei tulis kiusausta ja osais hillitä ittesä?
Hyvä stoori oli enivei, vaikka välillä pistiki vihaseks.
Luettu: 25.2.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti