Tiesin jo ku aloin tätä tavaamaan et lopussa itketään sitte. Näin kävi.
Ameriikan Iowassa, Spencer-nimises pikkukaupungis on piäni kirjasto ja yks aamu heiän kirjanpalautuslootasta löytyy kohmettunu piäni kissanpoikanen. On jumaliste kauhia pakkanen (-15) ja kissanpentu on tuupattu yän tunteina sinne laatikkoon. On raukka viä hengissä jotenkuten mutta heikkona. Luajan lykky et kirjaston porukka on eläinrakasta sakkia. Ne lämmittääpi poikasen ja päättävät pitää sen. Kissan nimeks tulee Dewey Readmore Books ja se on siitä lähin duunissa siä kirjastossa. Sen hommaa on seurustella asiakkaitten kanssa ja se on siinä duunissa ihan paras. Deweystä tulee julkkis ja semmonen erikoiskissa joka yhistää kaupunkilaisia laman keskellä ja sillai.
Reilut 19 vuotta Dewey siä kirjastossa hääräs ja teki lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin kekkä se tapas. Mahtava meininki.
Aika silleen imelästi kirjotettu kissatarina mutta totta munassa miuta kosketti ja kirjan lopussa ku Dewey piti vanhuuen tuomien vaivojen takia lopulta lopettaa ni miähän vollotin varmaan tunnin ihan pää punasena.
Kissat guud.
Luettu: 16.2.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti